Digitalisaatio ja oppimisen tulevaisuus

Se, miten opimme ja saamme koulutusta, on muuttumassa monella tavalla. Digitalisaatio vaikuttaa merkittävästi siihen, miten opimme ja millaisia koulutusjärjestelmiä tarvitsemme tulevaisuudessa. Oppimisesta on tulossa helpommin saavutettavaa ja vuorovaikutteisempaa, millä pitäisi olla myönteisiä vaikutuksia kaikenikäisille oppijoille.

Oppiminen sellaisena kuin me sen tunnemme, on muuttumassa

Tapa, jolla vastaanotamme ja käsittelemme tietoa, on aina muutoksen alainen. Suurimmat muutokset oppimisessa teollisen vallankumouksen jälkeen ovat siirtyminen maataloudesta teolliseen talouteen ja siirtyminen teollisesta taloudesta palvelutalouteen. Näihin muutoksiin on liittynyt suuria muutoksia tavassa, jolla hankimme tietoa ja opimme. On varmasti selvää että yhtä suuri muutos on parhaillaan käynnissä, kun siirrymme digitaalisten välineiden käyttöön. Tutkimme ja löydämme yhä tämän ”uuden” tiedonhankintatavan kaikkia mahdollisuuksia. Vaikka meillä on joitakin ajatuksia siitä, mihin suuntaan oppimise digitalisaatio tulee menemään, suuria muutoksia on edelleen tulossa.

Mitä digitalisaatio tarkoittaa oppimiselle?

Digitalisaatio on prosessi, jossa tieto muutetaan digitaaliseen muotoon tietokoneiden ja tietoverkkojen avulla. Tämä voi tapahtua eri tavoin: korvaamalla paperi digitaalisella tallennustilalla, keräämällä tietoa antureista tai digitalisoimalla ihmisen toimintaa. Koulutuksessa digitalisaatio voi tarkoittaa muutamia asioita: – Digitalisointia voidaan käyttää tiedon tallentamiseen siten, että se on helposti saatavilla ja että sitä voidaan käyttää pitkäaikaissäilytykseen. Digitaalisten laitteiden määrän kasvaessa tieto on saatavilla missä ja milloin tahansa. – Digitaalitekniikkaa voidaan käyttää myös tietojen keräämiseen ja analysointiin, kuten esimerkiksi älykkäiden luokkahuoneiden antureiden keräämään tietoon. – Digitalisaatiota voidaan käyttää myös ”todellisen maailman” toimintojen jäljittelyyn, kuten soittimen soittamisen opetteluun digitaalisen välineen avulla.

Digitaaliset työkalut luokkahuoneessa

Digitaalisten välineiden käyttö luokkahuoneessa on kasvussa. Varkey-säätiön vuonna 2018 Yhdysvalloissa tekemän tutkimuksen mukaan 80 prosenttia opettajista käyttää digitaalisia työkaluja luokkahuoneessa. Vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan tietokoneita luokkahuoneessa käyttävien opettajien osuus oli 48 %. Tämä osoittaa, että digitaalisten työkalujen käyttö luokkahuoneessa on lisääntynyt merkittävästi vain neljässä vuodessa. Sen jälkeen covid-19 aiheuttama tave etäopetukselle vielä lisäsi tämän muutoksen vauhtia. Yleisimmät luokkahuoneessa käytetyt digitaaliset välineet ovat tietokoneet, tabletit ja älytaulut. Älypuhelimia käytetään paikoitellen mutta lähinnä niiden käyttöä pyritään rajaamaan koulussa. Muut välineet, kuten virtuaalitodellisuus (VR) ja lisätyn todellisuuden (AR) teknologiat, ovat vasta hiljalleen tulossa kokeiluasteelle. Näiden odotetaan yleistyvän luokkahuoneissa tulevaisuudessa. Laitteiden sovelluksia käytetään monipuolisesti. Yleisintä on kuitenkin kirjallisten tuotosten tuottaminen, ennen kaikkea näppäimistöllä laaditut pidemmät tekstit tekstinkäsittelyohjelmia hyödyntäen. Opettaja jakaa yleensä näihin tehtävänannon erillisissä digitaalisissa oppimisympäristöissä tai aivan perinteisesti esimerkiksi taululla.

Kosketusnäyttöjen ja kosketusnäyttökynien yleistyminen

Kosketusnäyttöteknologia on ollut käytössä jo pitkään, mutta se on yleistynyt selvästi viime vuosina. Kosketusnäytöt antavat käyttäjälle mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa näytön kanssa koskettamalla sitä sormella tai kynällä. Jotkin näytöt pystyvät nykyään ”lukemaan” kosketuksen paineen, jolloin käyttäjät voivat valita eri vaihtoehtoja painamalla voimakkaammin tai pehmeämmin. Kosketusnäyttöjä on kaikissa tableteissa ja älypuhelimissa. Nykyään myös kosketusnäytölliset kannettavat ovat yhä yleisempiä. Kosketusnäyttöteknologia pitää nähdä myös vaihtoehtona paperille luokkahuoneessa. Kosketusnäyttöjä käytetäänkin jo yhä useammin taulujen ja valkotaulujen sijasta. Suurille näytöille kirjoitetaan ja piirretään kuten tauluille ennen. Suuret valkotaulunäytöt ovat yhä yleisempiä ja niiden voi olettaa korvaava suuren osan videotykeistä. Samalla tavalla voidaan olettaa, että jo käytössä oleville tableteille aletaan tehdä yhä enemmän kirjoitus- ja piirtämistehtäviä. Tämä on myös toivottua koulun digitalisaation näkökulmasta. Kynällä piirtäminen ja kirjoittaminen on niin keskeinen oppimistapa, että kun se yleistyy digitaalisessa muodossa tulee digitalisaatiosta moninverroin merkittävämpää koulumaailmassa. Puro.education on yksi keskeisimpiä sovelluksia, joka vie tätä muutosta eteenpäin.

Virtuaalitodellisuus- ja lisätyn todellisuuden teknologioiden yleistyminen

VR on tietokoneella luotu simulaatio todellisesta ympäristöstä tai tilanteesta. Sitä käytetään muun muassa koulutuksessa, terveydenhuollossa ja teollisuudessa. VR:n avulla luodaan elävä kokemus virtuaaliympäristössä. Käyttäjä käyttää VR-kuulokkeita ja näkee simuloidun maailman tietokoneen näytöllä näkyvien kuvien avulla. AR on samankaltainen kuin VR, mutta siinä käytetään laitteen kameraa ”tuomaan virtuaalisia elementtejä reaalimaailmaan”. AR yhdistää tietokoneella luodut kuvat ja äänet ympäröivään ympäristöön, jolloin käyttäjä voi olla vuorovaikutuksessa molempien elementtien kanssa. AR:ää voidaan käyttää opetuksessa herättämään henkiin historiallisia esineitä, arkkitehtuuria ja taideteoksia. AR:n avulla voidaan myös herättää henkiin tietoa, kuten virtuaalinen kasvi, joka kasvaa, kun sitä kastellaan. Nämä ovat mahdollisuuksia, joita opitaan käyttämään yhä paremmin tulevaisuudessa. Tällä hetkellä XR-teknologian todellinen hyödyllisyys oppimisen edistämisessä on kuitenkin vain kuvitelmien varassa.

Uhkakuvat

Digitalisaation kehittyessä yksi on varmaa: oppimistapamme muuttuvat. Kehitetään uusia digitaalisia välineitä ja teknologioita, joita voidaan käyttää sekä luokkahuoneessa että sen ulkopuolella. Digitaaliset välineet tekevät oppimisesta vuorovaikutteisempaa ja auttavat vähentämään teorian ja käytännön välistä kuilua. Niiden avulla oppiminen on myös helpommin ihmisten ulottuvilla kaikkialla maailmassa. Näihin muutoksiin liittyy kuitenkin haasteita joista tärkeimmät ovat eettisiä. Ensinnä koko digitalisaation tasa-arvoisuus. Kenelle nämä mahdolliset hyödyt ovat saavutettavissa. Toisaalta haasteena saattaa olla koko internetin ideaa uhkaava yksityisyyden puute. Kaikkien käyttäjien pitäisi omistaa itsestä kertyvä oppimiseen liittyvä tieto. Data ei saa olla minkään järjestelmän omaisuutta. Jos ongelmat saadaan ratkaistu dgitalisaatio tuo mukanaan yhä enemmän oppimista sekä mahdollisuuksia tutkia uusia tapoja olla vuorovaikutuksessa toistemme kanssa.